Oli ihan liikuttavaa nähdä lasten mielenkiinto ja innostus. Tossen ja Miisan huomasin saavan lapselta "nenän vaihdon" (muksut painoivat nenäsä koiran kuonoon kiinni). Yksi, ehkä 2-vuotias, pikkuneiti oli hyvää vauhtia menossa istuvan Miisan reppuselkään. :-) Iltapäivällä Tosse makoili käytävällä selällään, ketarat levällään, nautiskellen ihmisten rapsutuksista.
Eilinen koiranelikko hoito homman loistavasti; koirat käyttäytyivät juuri niinkuin pitikin (ei sähellystä, ei hyppimistä, ei haukkumista, ei minkäänlaista arastelua...). Mikä parasta, koiratkin saivat uusia kokemuksia roppakaupalla (ainakin meidän oma landella asuva Miisa). :-)
Niin, jotenkin jäi sellainen mielikuva, että yleisimmät kysymykset koskivat luonetta (ja luonnetta taidettiin kysyä ensin) ja sitten turkinhoidon työläyttä, sairauksia...niin ja koulutettavuutta.