Aina puhuttava aihe...

Eli lonkkakuvausarvot / raja-arvot koskien PeViSa:aa. Jatkan keskustelua täällä, koska kuuluu mielestäni tänne eikä ´Lilyn terveystulokset´ aiheen alle...

Niinpä, aika näyttää miten SKL tulee tähän PEVISA-määräykseen suhtautumaan. Harmi sinänsä, kun monen koiran kohdalla on ns. vääryys tapahtunut ja "kirjaimen rekkarin edessä pitäisi olla parempi" ...
Kun kuitenkin käytännössä on tapauksia, joissa se A-lonkkainen on pesueen ainoa A:ta "edustava" ja näin ollen muut voivat olla mitä tahansa!! Tämä yhtälö EI mahdu mun päähän mitenkään! Kyllä näissä raja-arvojen määräyksissäkin pitäisi ottaa huomioon sisarusten lonkka-arvot. Ainakin jos ei muuten, niin sitten kun/jos näitä poikkeuslupia aletaan ahkerasti hakemaan em. syyn takia.
Jokainen kasvattaja vastaa omista päätöksistään... joko positiviisin mielin taikka huonoin tuloksin... ja tulokdillr ei mikään eikä kukaan järjestö taikka yksityinen henkilö voi takuuta antaa. Kyllähän tästä jokainen on tietoinen.


Edellä oleva jatkoa aiheesta Lilyn lonkkatulokset...

Olen harvinaisen samaa mieltä, että jalostusta tulisi katsoa laajemmin, eikä vain sen yhden koiran lonkkatuloksia mitaten.
Nyt on jo joitakin rotuja jotka ovat luopuneet PEVISA:sta koska rodun kasvattaminen on käynyt niin vaikeaksi kokonaisuutena ja siellä on katsottu, että lonkat eivät ole se ainoa asia, johon pitää kiinnittää huomiota. Mikäli yksi asia koirassa nostetaan suhteettoman suureen arvoon, niin kyllä se pää jää pian vetävän käteen....
Poikkeuslupia voi anoa tietysti ja Kennelliitto on yleensä hyväksynyt ne, jos takana on rotujärjestön hyväksyntä, eli ei ole mahdotonta sellaista saada
Rotujärjestöt voivat myös luopua koko PEVISA:sta omasta halustaan !!!
Itse en ihan sinne asti menisi, mutta mikäli meidän monimuotoisuus tästä kutistuu, niin kohta ei ole vaihotehtoja ja siksi kaikki jalostuskelpoiset yksilöt tulisi hyväksyä jalostukseen ilman yhä kiristyviä nuoria. Tuntuu vaan siltä, että sitä taistelee tuulimyllyä vastaa, kun toiset eivät hyväksy asiaa, että rotumme pienuuden ja sitä rasittavien muiden sairauksien vuoksi mitkään kiristykset eivät auta rotumme tulevaisuudennäkymiä

Mä en kans kannata kokonaan PEVISA:sta luopumista, mutta en myöskään uusia kiristyksiä. Rodussa on paljon suurempia uhkia kuin lonkat tai kyynärät, meillä ei kohta ole koiria jotka A sopivat sukunsa ja luonteidensa puolesta yhteen, ainakaan jos ei halua linjata aina vaan samoihin koiriin ja B tiinehtyvyys ongelmat tuntuvat olevan huomattavia. Enkä nyt puhu vain omasta puolesta, vaan se mitä olen tätä omien koirien "tilannetta" selvitellessä jutellut alan asiantuntijoiden ja muun rotuisten kasvattajien yms kanssa, niin olen todella huolissani. Ja tähän päälle kaikki muut sairaudet allergiat,PCD ect.

Minusta olisi yksi tärkeä asia selvittää ensin onko meillä oikeasti huono hedelmällisyys, vai pelkästään huonoa kiimaseurantaa. Ja sitten tietysti toimen piteet tämän selvityksen mukaan. Mutta toki me (suomen kasvattajat & koira populaatio) on yksinään niin mitättömän kokoinen ettei se anna oikeastaan mitään luotettavaa kuvaa, joten varmaan yhteistyötä yli rajojen tarvittaisiin. Mutta kuten olen itse todennut aiemmin, kun selvittelin halukkuutta terveys tutkimuksen tekemiseen, sitä ei ollut. Jotenkin tuntuu hullulta että joku uusi ja vaikka kalliskin testi hyväksytään heittämällä, enkä tarkoita etteikö esim. PCD -testaus olisi hyvä, kannatan tätä ehdottomasti, mutta koiran omistajalle kuluttoman tutkimuksen (terveystila kartoitus josta oli keskustelua yhdistyksen palstalla joku vuosi tai pari sitten) tyrmätään alkuunsa?????? Tulee vain olo, että rodun todellinen terveys tilanne ei kuitenkaan edes kiinnosta tai sitten se pelottaa?? Sen verran periaatteen ihminen olen että nään punaista lukiessani esim. JTO jossa hyvin iso osa terveys tiedosta (PEVISA:n ulkopuolisista sairauksista)perustuu "mutuun". Vähän kun laskettais firman budjettia ilman että olisi hajuakaan tuloista tai menoista...??

Niin kauan kun ei ole varmaa tietoa mikä kaikki noihin lonkkiin vaikuttaa, on mentävä sillä tiedolla ja "tuntumalla" mikä on olemassa. Ja tässä korostuu mielestäni juuri se tietämys koirista/suvuista. Kun ei tuo pelkkä kirjain kerro kaikkea (miksi esim. C:löysyys, matala malja, epätasainen reisiluunpää jne.) Ja sitten jos tätä tietoa olisi vielä käytössä myös niistä aikaisemmista sukupolvista..

Joten itse en nää sitä muuten kauheana ongelmana, muuten kuin tilastoja vääristävänä tekijänä, että noi arpajaiset välillä menee miten menee. Kun kasvattajana tiedät mikä siellä on "vikana" tai ei ole, niin vastapuoleksi voit valita yksilön jolla tämä osa-alue on kunnossa.. Tietysti aina parempi jos on näyttöä periytyvyydestä, näinhän se on muunkin niin rakenteen, luonteen jne osalta. Toki se ei ole oikein eikä mukavaa kun ne kirjaimet on huonommat kuin niiden kuuluisi olla Mutta kun ei se toisaalta se kirjain itsessään periydy, ei edes niillä A-lonkkaisilla

UGH Noviisi on puheensa puhunut

Mielestäni asia on näin, että meillä jokaisella kasvattajalla on vastuu tekemisistään, kuten on yleensäkin ihmisillä vastuu omista teoistaan. Mutta, sääntöjä tarvitaan ja niitä luotaessa pitäisi ne saada sellaisiksi, että ne "eivät käänny asiaansa vastaan", niitä on helppo kontrolloida ja helpohkoa noudattaa. On nopeusrajoitukset ja ikäsuositukset ja ne on tehty (??) meitä jokaista silmällä pitäen; meidän jokaisen omaksi hyväksi. Mutta, kun säännöistä tehdään sellaisia, että niitä on helppo "oikoa" silti rikkomatta sinällään mitään ylintä sääntöä JA kun poikkeus alkaa olla enempi sääntö - niin, kyseenalaistan sen onko ne säännöt alunalkaen tehty sitten liian ankariksi? Poikkeusluvan ymmärrän sellaiseksi, että se ei ole tavanomainen vaan:

Lainaus :

Sana:poikkeustapaus
Synonyymit: kertaluontoinen
Sana:kertaluontoinen
Synonyymit: kertaluonteinen, kerran tapahtuva, poikkeus, poikkeustapaus, yksittäinen

Lähde: synonyymit.fi

JOS rodussamme alkaa olla enemmän poikkeuslupia kuin sääntöjen mukaan tehtyjä yhdistelmiä, haloo: onko syytä tarkistaa asiaa ja rajoituksia? SKL on se ylin järjestö, joka myöntää/ei myönnä lupia, jotka ovat esim. pevisa:n vastaisia tai puutteellisia jostain syystä.

Olen pevisa:n kannalla, joskin meidän omamme on niin "ankara" peilaten rodun populaatiota, että voi olla polun johtavan ojasta allikkoon. Jossain vaiheessa ei ole valintoja, tai niitä on KOVIN vähän koska mm. urosten käyttöä on rajoitettu ensin alaikärajasta pentuvälityssäännöissä (joka on SKL:n mukaan 12 kk) eli min. 24 kk ikäinen ja pentue-/narttumäärien rajoitus. Prosentteinahan se on hyvä, mutta entäpä karu todellisuus?? Kuten jokainen kasvattaja tietää (??), on sisarusten geenit erilaiset, mutta geeniperimässä tulevat vanhempien ja isovanhempien perimät vaikuttamaan JA mm. saman uroksen käyttö sisarukselle voisi olla puoltavaa rotua ajatellen. Näin esimerkkinä siis. Jos/kun kasvattaja tuo uroksen ulkomailta, sen käyttö olisi pentuvälityssääntöjen puitteissa mahdollista vain omille nartuille - ellei sitten hae poikkeuslupaa, joka sekin myönnetään! Järkee? Olen aina ollut YHTEISTYÖN KANNALLA, valitettavasti näissä puitteissa se on melko vaikeaa, ellei mahdotonta... Itsekkyys esim. edellä mainitussa asiassa on järkevää, koska siihen laittaa rahansa ja aikansa. Vai onko? Ei pitäisi...

Mitä tulee Marian kirjoittamaan, niin olen itse myös ollut huolissani jo vuosia hedelmällisyydestä ja siitä, että niin monesti turvaudutaan keinosiemennykseen *) - kun koiraeläimen luontainen tapa lisääntyä ei todellakaan ole tällä metodilla! Asia olisi hyvä tiedostaa; miksi näin on. Ei sillä eikä sen puoleen, kyllä lisääntyminen tapahtuu näinkin! Ja ellei näin tehtäisi, populaatiota olisi vielä vähemmän, mutta... *) Tuorespermalla eli uros ja narttu ovat yhtäaikaa paikalla.
Miksi kaikki nartut eivät tiinehdy? Onko se huonoa kiimanseurantaa? "Suojaako luonto"? Miksi kaikki urokset eivät astu/uskalla astua/osaa astua?
Nämä kaikki olisivat mielenkiintoisia aiheita esim. rotupäiville (joka ymmärtääkseni ei toteudu tällä porukalla, olisiko syytä ottaa mukaan jokin muu rotujärjestö tai rotua harrastava yhdistys jakamaan kustannuksia?).

Uhkakuvia on paljon, kuten Mariakin kirjoitti ja itse koen asian niin, että jos on pienintäkään aihetta olettaa esim. seuraavan yhdistelmän kohdalla jotain geneettistä tautia olevan taustalla, niin testauttaisin mikäli siihen testi olisi olemassa! Turhia riskejä ei pidä ottaa, mutta tiedostamattomia kylläkin. Joskus saa iloitsemisen aihetta, joskus ei yhtään mitään... Marian mainitsema terveyskartoitus olisi jonkinlainen osviitta, olettaen tietenkin että jokainen myös kertoo tiedossaan olevista seikoista: niin niistä ikävistä kuin positiivistakin! Olisiko nimettömänä helpompi?

JA vielä lonkka-arvoihin. Tiedetään, että SKL:n lonkka-arvojen määritykset ovat ns. tiukat verrattuna moniin muihin maihin ja on maita, joista "kuulema saa sen A-lonkan" helpostikin... Näiden seikkojen suhteen olen samoilla linjoilla, että pitäisi tietää MIKSI koiran lonkka-arvo on esim. B tai C (olettaen että se A = priima) ja ettei laittaisi saman "vian" omaavaa yksilöitä yhteen. Englanti ja USA ainakin poikkeavat Suomen käytännössä sen lausunnon suhteen, miten näitä voi keskenään verrata tasan samalla viivalla? Jne...

Onko utopistista toivoa, että lähivuosina saisimme LUENTOPÄIVÄN/-T koskien yllämanittuja asioita pienen populaatioisen rodun kohdalla? Uhkakuvat ja keinot välttää karikot.

Joopa joo, tilastothan kertovat missä on menty, siltä osin kuin tietoa on saatavilla. Keitä ei ole tutkittu, ovat "harmaata porukkaa" - vähän kuin nää äänestämättä jättäneet. Ne ovat, mutta eivät näy tilastoissa.

Älkää nyt vetäkö hernettä nenään, nämä ovat MUN mielipiteitä ja luen mielelläni toisten mielipiteitä asioista!! Meillähän on jokaisella siihen oikeus ja väittäisin, että näin kasvattajana myös velvollisuus.

Hhmmmpphhh.... nyt puhui sitten seniori

eli mamaB

blockheadskennel kirjoitti:

Olen pevisa:n kannalla, joskin meidän omamme on niin "ankara" peilaten rodun populaatiota, että voi olla polun johtavan ojasta allikkoon. Jossain vaiheessa ei ole valintoja, tai niitä on KOVIN vähän koska mm. urosten käyttöä on rajoitettu ensin alaikärajasta pentuvälityssäännöissä (joka on SKL:n mukaan 12 kk) eli min. 24 kk ikäinen ja pentue-/narttumäärien rajoitus. Prosentteinahan se on hyvä, mutta entäpä karu todellisuus?? Kuten jokainen kasvattaja tietää (??), on sisarusten geenit erilaiset, mutta geeniperimässä tulevat vanhempien ja isovanhempien perimät vaikuttamaan JA mm. saman uroksen käyttö sisarukselle voisi olla puoltavaa rotua ajatellen. Näin esimerkkinä siis. Jos/kun kasvattaja tuo uroksen ulkomailta, sen käyttö olisi pentuvälityssääntöjen puitteissa mahdollista vain omille nartuille - ellei sitten hae poikkeuslupaa, joka sekin myönnetään! Järkee? Olen aina ollut YHTEISTYÖN KANNALLA, valitettavasti näissä puitteissa se on melko vaikeaa, ellei mahdotonta... Itsekkyys esim. edellä mainitussa asiassa on järkevää, koska siihen laittaa rahansa ja aikansa. Vai onko? Ei pitäisi...

Päivin kirjoituksessa on paljon asiaa. Kokemus puhuu.

Tuo keinosiemennys on asia, johon on suhtauduttava hyvin kriittisesti, jos koirat ovat sopivan ikäisiä ja terveitä. Tiedän miten vaikeaa välillä on pitää hermojaan kurissa. Jos nartun juoksun ajankohta on oikea, ja uros astumiskykyinen, niin kyllä homman pitäisi hoitua ilman vippaskonsteja.

Viime viikolla, eräs basenjikasvattaja sai kolmen pennun pentueesta toisen koiran monimuotoisuustuloksen, ja ylläri pylläri, se oli täysin erilainen kuin ensimmäisen koiran: eli pentueen sisällä voi hyvin olla eriperimäisyyttä kuin samaperimäisyyttäkin. Näitä DLA-testausta voi tehdä omatoimisestikin, jalostusvalintojensa tueksi.

Voi mua kiinnostaa niin paljon tietää mikä lammaskoirien tilanne on? Kuinka paljon eri haplotyyppejä rodussa onkaan.

Näin pienessä kannassa ei kannata käyttää samaa tuontiurostakaan montaa kertaa, siitä tulee hyvin nopeasti matadori. Valitettavasti. Kasvatus muuttuu pikkuhiljaa tälläisessä pienipopulaatiollisessa rodussa "eliittiharrastukseksi", koska kasvattajan kustannukset pomppaavat taivaisiin. Ja mitä harvemmin/ vähemmän pentuja syntyy, jalostusvalikoima pienenee ja sitä myöten sukukatokin voipi vallata lisätilaa. Itsekkyys ei ole tässä pahasta, jos omistaa terveen tuontiuroksen. Suomessa, basenjeissa tuontiurokset saa max 3 pentuetta, ja sen jälkeen ei yhtään enään. Ei ole edes liukumajaksoja...

Niin kiinnostaisi!!

Lainaus :

Näitä DLA-testausta voi tehdä omatoimisestikin, jalostusvalintojensa tueksi.

Voi mua kiinnostaa niin paljon tietää mikä lammaskoirien tilanne on? Kuinka paljon eri haplotyyppejä rodussa onkaan.

Kerrotko DLA-testauksesta vähän enemmän, Sanna-Maija? Jospa rotupäivä järjestyisi ja tästäkin asiasta voitaisiin keskustella enemmän?

Lainaus :

Näin pienessä kannassa ei kannata käyttää samaa tuontiurostakaan montaa kertaa, siitä tulee hyvin nopeasti m atadori. Valitettavasti.

Niinpä, joskin aikanaan yhdellä uroksella saatiin kanta elpymään - tässäkin on "kaksiteräinen miekka", jota pitäisi pystyä käsitelemään... ja SE on mielestäni se vaikeus; ei tiedetä mitä hyvää ja mitä huonoa useammalla yksilöllä paritus aikaan saa. Mistä taas monimuoitoisuuteen.... luennoiltakin kuultua: "Kaikki mahdolliset yksilöt tulisi saada jalostuksen piiriin" JA kun pentueita ei esim. tarkasteta PeViSa-määräystenkään suhteen, JA näitä ei nähdä "missään" (lähinnä näyttelyissä tai kesä-talvipäivillä), niin monet mahdollisuudet jäävät käyttämättä pelkästään em. syiden takia. Olen melko varma, että meillä olisi "kotikoirina" paljon yksilöitä, joista olisi apua jo pelkästään Suomen tilanteessa.

Nyt on "mentävä näillä eväillä" ja se ei ole helppoa eikä halpaakaan. Jos/kun haluaa tuontikoiraa näissä merkeissä tuotattaa, pitäisi myös sen taustoista tietää enemmän kuin pelkät näyttelytittelit ja terveystulokset.
Tässäkin asiassa tieto ja taito ovat kovaa valuuttaa, jos haluaa saada muutakin kuin pelkästään pentuja. Näin kasvattajana se lopputulos saisi mielellään olla kaikkea tätä: terveyttä, kauneutta ja mukavaa luonnetta...

Onko basenjeilla myös SKLssa yhtä tiukka uroksen käyttökriteerit? Entä pentumäärä; vaikuttaako se vai onko se toi mainitsemasi 3 pentuetta? Entä nartuilla, rajoitteita?

mamaB

DLA:sta oli luento yhdistyksen syyskokouksen alustuksena. Gensocoperin sivuilla aiheesta on jonkinverran kirjoitusta ja mm. valkoiset paimenkoirat, partacolliet, whippetit ovat tehneet tälläisen kartoituksen. Salukien kartoitus oli pilottihanke, ja siitä on tulossa kirjoitus joskus jossain (en tiedä milloin). Basenjien projekti alkaa nyt marraskuussa. Googlella vois siis löytää, mutta voi kirjoitella aiheesta paremmalla ajalla.

Basenjeilla yhden koiran jälkeläisiä saa olla 5% edellisen vuoden rekisteröintimäärästä: Oliko se keskimäärin 3 pentuetta tai 11 jälkeläistä. Että semmoista... kyllä noita rajoituksia on useammassa rodussa, ja tällaisissa pienissä kannoissa se tuntuu karummalta.

Koitetaan saada tälle talvelle joku kiva talviriehapäivä aikaiseksi! Jooko? Nykypäivänä kulut vaan olisi saatava kyykkyyn... mulla on tilava auto, ja voin ottaa kyytiin 2 muuta koiraa ja 2 ihmistä.

Ensi viikonloppuna on Jumbon Faunattaressa lammaskoirien esittelyä.

Sanna-Maija, jos vain ehdit, kirjoita tästä aiheesta! Minua ainakin kiinnostaisi kovasti kyseinen asia.

Lainaus :

Basenjeilla yhden koiran jälkeläisiä saa olla 5% edellisen vuoden rekisteröintimäärästä: Oliko se keskimäärin 3 pentuetta tai 11 jälkeläistä. Että semmoista...

Mitä tehdään n.s. ylimääräisille pennuille/jälkeläisille? Aikanaan dogeilla oli määräys, että vain tietty määrä per pentue laitettiin rekisteriin, olikohan 8 kpl. Loput ois pitänyt *piip* Aika hirveältä kuulostaa tuokin!

Lainaus :

Koitetaan saada tälle talvelle joku kiva talviriehapäivä aikaiseksi! Jooko? Nykypäivänä kulut vaan olisi saatava kyykkyyn... mulla on tilava auto, ja voin ottaa kyytiin 2 muuta koiraa ja 2 ihmistä.

Nyt puhut asiaa!! Näin me teemme!

Meillä on kova "laumakuri", toistaiseksi ei ole rekkaamattomia tai montutettuja pentuja. Luojan kiitos!