Rotukoira versus sekarotuinen

Ajattelin aloittaa keskustelun yleistasolla versus rotukoirako sairaampi kuin sekarotuinen.
Luennoilla, joilla olen käynyt, on puhuttu paljon geeneistä, mutaatioista ja eri sairauksien esiintymisestä eri roduilla ja eroavaisuuksista, diagnostisellakin tasolla, näiden sairauksien kesken.
Ennen vanhaan "vuonna kipi-ja-keppi" oli pakko luottaa siihen tietoon mitä sai ja mitä olemassa oli. Olivatko koirat terveempiä tuolloin vai eikö niitä kiikutettu ell:iin ennenkuin oli tiukka paikka? Ovatko sekarotuiset terveempiä kuin puhdasrotuiset vai eikö niitäkään kiikuteta ell:iin korkeintaan kuin tiukka paikkakin on jo tiukempi? Noiden luentojen perusteella väite, että puhdasrotuinen on sairaampi, on puppua.
Mutta, olisiko sitten näin, että koska rotukoiria tarkastetaan enemmän ja koska sekarotuisista ei (tietääkseni) ole tilastoa ja koska sekarotuiset voivat olla ihan mitä tahansa koirarotua, on rotukoirien sairaudet todennettavissa ja havaittavissa?

Aasinsiltana omaan rotuumme.... Miten sairaiksi/terveiksi mutulla meistä jokainen omat koiransa "luokittaisi"? Onko rotu todellakin niin sairas, että loppu häämöttää... vai ovatko uhkakuvat sellaisia? Missä kulkee raja esim. lonkkavian suhteen; omista kasvateistamme mm. E-lonkkainenkin on elänyt 10-vuotiaaksi, kun omistaja on ollut tietoinen että koiran tulee olla hoikka, koiran tulee saada liikuntaa joka päivä, koira ei saa hyppiä, harrastaa agilityä tms niveliä haittaavia "iskeviä" liikuntamuotoja. Kyseinen koira ei kuollut lonkkavikaan (ts. ei eutanisoitu) vaan vanhuuteen. Kulki noilla lonkilla suht normaalin elämän, joskin edellämainituilla rajoitteilla.

Keskustelua, kuka on omistanut sekarotuisen ja kuinka terveenä sitä piti?

Sekarotuisia ei varmasti tutkita läheskään yhtä paljon, kuin rotukoiria, mutta uskon, että kaikkiaan niillä on geenien monimuotoisuus kuitenkin laajempi, mitä suurimmalla osalla rotukoiria ja siksi vähemmän "perinnöllisiä" sairauksia. Eivät seropit mitekään ylivoimaisen terveitä ole versus rotukoirat, mutta sanotaanko, että lottoarvonnassa hiukan parempi tuuri olla saamatta niitä sairausgeenejä, joita eri rotuihin liiallisen sisäsiittoisuuden myötä on pesiytynyt. Tosin rotukoirissa tiedämme riskit ja seropissa taas voimme saada vaikka mitä ylimääräistä.
Eläinlääkärit (tai ainakin toiset) tuntuvat arvostavan seropeja vähemmän ja esim. yhden asiakkaamme halutessa lonkkakuvat seropistaan oli EL ollut hyvin ihmeissään ja jopa hivenen närkästynyt, kun halusivat kuvata sekarotuisen koira, joka ei oireillut. Omistajat halusivat varmistaa, että heidän rakas lemmikki on lonkiltaan terve ja se oli ilmeisesti ennenkuulumatonta tuossa eläinlääkäriasemalla.

Edelleen olen sitä mieltä, että lammaskoirat ovat kohtuullisen terve rotu ja toivottavasti sellaisena pysyykin. Harvoin nuoria koiria täytyy lopettaa esim. kipujen vuoksi, enemmänkin näyttää siltä, että toiset haluavat eroon jatkuvalla syötöllä "ei jalostuskelpoisista" tai "loppuun käytetyistä" lemmikeistään ja siksi montuttavat nämä jo nuorena vedoten esim. "lonkkavikaan" tms. läpinäkyvään selitykseen. Uskokoon ken haluaa, uskotaan sitä ufoihinkin...
Useimmat lammaskoirat elävät hyvinkin iäkkäiksi hyvällä hoidolla luusto-ja nivelsairauksistaan huolimatta. Onhan sitä tietysti niitä vaivaisiakin lammaskoiria olemassa, joita omistajat eivät raaski päästää päiviltään ajoissa, mutta usein ne ovat jo sangen iäkkäitä.

Lammaskoira, eikä oikeastaan mikään muukaan maxi koira kestä esim. agilityn rasituksia, jos kilpatasolle mennään. Lähes kaikki maxi koirat oireilevat jo viisi-kuusi vuotiaina, jos harjoittelevat rankasti. Koira, kun ei osaa kertoa omistajalleen, että "hei levätäänkö välillä, kun kintut särkee" vaan vetää satalasissa innosta miellyttää omistajaansa. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että maxiesteet ovat aivan liian korkeat ja radat liian nopeita, jotta agilitya pystyisi harrastamaan tosissaan rikkomatta koiraansa ennen aikojaan. Niin kiva laji, kun agility on, siihen alkaa muodostumaan turhan kova taso, jos haluaisi kilpailla huipulla ja treenit pistävät kevyemmätkin koirat lujille, saatikka lammaskoirat. Meillä harrastetaan agilitya tosissaan leikkimielellä .Tais mennä taas omille laduilleen nää mun mielipiteet

Mulla on ollut seropi (cockeri & keskari pinseri) "Petteri" ja äidilläni ei muita olekkaan ollut. Omani oli terve, ei korva, silmä, iho ym sairauksia, eikä koira ontunut koskaan. Äitini edellinen pystykorva/pystykorvamix eli terveenä 13-vuotiaaksi, mutta sitten märkäkohtu vei. Ei sekään sairastanut kuin anaalit pari kertaa. Äitini nykyinen pieni podengomix on taas sairastanut mahalaukun tulehduksen muistaakseni kaksi kertaa. Rapsuttelee välillä vääristä ruuista ja sillä on toinen polvi löysä. Meillä töissä käy muutamia seropien omistajia hakemassa erikoisruokia allergian vuoksi, että kyllä niissäkin sairauksia löytyy.
Jos "Petteri" oli terve, niin empä ole lammaskoirienikaan kanssa koville joutunut. Kustu ja Kaapo ovat (Kustu oli ) olleet super-terveitä ja tyttöjen kanssa ollaan saatu joskus korvatipat hiivaan ja lääkkeet pissatulehdukseen pentuna. Onnettomuuksia on ollu ja niitä kolhuja paikkailtu, mutta varsinaisia sairauksia ei ainakaan vielä ole juurikaan ollut, onneksi ja toivottavasti Dharma perii isänsä terveyden. Sallasta jouduimme luopumaan vakavan sairauden vuoksi aivan turhan aikaisin ja toivon, että kukaan koirani ei enää saisi syöpää, ainakaan noin nuorena. Se oli ihan kamalaa !