Kuolinsyyt

Koira Net on avannut meille aivan uuden mahdollisuuden tarkastella mistä linjoista ja kenen koirat elävät pitkään ja kenen lopetetaan jo hyvinkin varhain ja miksi.
Mikäli monta saman linjan koiraa lopetetaan esim. alle 8-vuotiaana samoihin syihin, niin kysyn onko järkevää käyttää sellaisia linjoja jalostukseen?
Ja miksi toiset koirat oireilevat esim. nivelkipujaan jo muutaman vuoden iässä niin paljon, että niitä ei kannata hoitaa ja lääkitä enää? Ajatellaanko näin nuorten koirien lopettamisessa sitä koiraa kuitenkaan?
Toiset ovat tietysti valmiita aina yrittämään viimeiseen asti ja hoitamaan koiriaan vanhuuteen vaikka niillä nivelrikkoa ilmenisikin ja toiset tuntuvat laittavan koirat hyvinkin helposti "monttuun".
Vakavat sairaudet toki voivat tehdä koiran elämän kovin kivuliaaksi ja kun mikään hoito ei auta on lopetus armeliain. Toivon, että VAIN tämä on syynä niin monen nuoren koiran lopettamiseen.
Silti on aika uskomatonta, että toisilla yksikään koira ei ELÄ edes kymmentävuotta ! Ja uskomatonta, että toiset saavat parjaavia viestejä, vaikka ovat jo vuosia avoimesti kertoneet koiransa sairaus- ja luonneongelmista ennen lopetuspäätöstä. Kuitenkin toisten ihmisten koirat vain "häviävät" kartata kaikessa hiljaisuudessa ilman, että kukaan reagoisi näihin "katoamisiin"....

Minulla on kaksi koiraa kuollut nuorena, toinen se lammaskoira vakavaan pitkälle edenneeseen syöpään (onneksi ainoa tämän laatuinen syöpä lähisuvussa) ja toinen rotanmyrkkysyöttiin, joka oli heitetty metsään. Mihin teidän nuoret koirat ovat kuolleet ?

Nestori vanhuuden tuomiin ongelmiin viikkoa ennen 13 v synttäreitä (takapää petti).
Basenjiurokseni lopetettiin epilepsian vuoksi 9,5 v, kun ei lääkkeet oikein purreet.
Molempien kuolinsyyt olen kirjannut "omakoiraan".

Molempien kohdalla tunsin syyllisyyttä sydämessäni, vaikka järki sanoi, että aivan oikeat päätökset. Vitkuttelinko molempien kanssa? En osaa sanoa...

Molempien rotujeni kohdalla toivoisin avoimuutta kuolinsyihin ja muihinkin terveysasioihin. Tokihan ne ottaa _aina_ päähän, mutta kasvattaja ei ole Jeesus, joka tietäisi kaiken ja aivan kaiken. Ja hämärissä kuolemissa ruumiinavaus olisi esiarvoisen tärkeää informaatiota. Aarre ei kuollut oudosti, vaan sairaus riudutti sen. Vein sen itse Eviran obduktion kylmiöön. Avautin Aarteen, koska sen lähisuku on melko yleinen, mm. isänpuoli ympäri maailman.

Lainaus :

Koira Net on avannut meille aivan uuden mahdollisuuden tarkastella

Aivan, oletuksena että ilmoittajan tiedot ovat totuudenmukaisia.

Olisipa joku, joka tekisi tilaston kuolinsyistä, iästä, sukupuolesta ja näitä tuloksia verrattaisiin ns. sukulinja-periaatteella. Tulisiko tästä mitään uutta tietoa jalostuksellisesti? Mikä olisi rotumme keskimääräinen elinikä näiden tilastojen valossa? Joskus pennunostajatkin tätä kyselevät.

Meillä koirat ovat kuolleet/menehtyneet/eutanisoitu fyysisen sairauden takia, yksi kuoli ell:n huolimattomuuden tms takia sisäiseen verenvuotoon, yksi kuoli reilu 9-v mahalaukun kiertymään jne - yksi ainoa on pitkän harkinnan jälkeen laitettu "sateenkaaren tuolle puolen" käytöshäiriöiden, perheenjäsenen puremisen jälkeen.... ikää reilu 4-vuotta, mutta en voinut laittaa ns. vahinkoa kiertämään vaan katsoimme tämän olleen paras vaihtoehto.

Sydämeen sattuu, kun näkee nuorien koirien lopetusilmoituksia, olipa se syy mikä tahansa niin se ei ole "luonnonmukaista" että nuoret lähtevät ensin!!
MUTTA, kun näitä "silja-nuorena-kuollut" tapauksia osuu jonkun kohdalle tilastollisesti huomattavasti enemmän kuin muille niin herää kysymys mistä on kysymys... Olen kuullut kasvattajista, jotka laittavat säännönmukaisesti vanhat koirat kiertoon, ne on tehneet kaikkensa=menkööt ja en kyllä tätäkään ymmärrä - varsinkin jos siihen tilalle aina tulee uusi. Silloin kun kasvattaja itse on sairas tai muuten kykenemätön hoitamaan eläimiään, se on selvä että jonkun muun on se tehtävä ja näistä eläimistä on luovuttava, mutta että.... Ja en nyt puhu yksinomaan meidän rodusta, vaan "rajoista välittämättä"! On tosiasia, että kasvattajalla ei ole aina mahdollisuutta pitää lonkka- tms vikaista joko tilaresurssien taikka taloudellisista seikoista johtuen, mutta eikö näille sitten voisi katsoa uutta rakastavaa kotia.

On niin sääli, että koiraa verrataan tuotteeseen/tavaraan - niitähän voi heittää roskiin kun ei enää tartte. Huokaus.

Vähän myöhässä kommentoin, mutta kommentoin kuitenkin. Itselläni on kokemus 4 koiran lopettamisesta. Meillä lapsuuden kodissani oli 2 sakemannia, jotka lopetettiin ensimmäinen 10v ja toinen 12 v. Molemmilla meni takapäät siihen kuntoon,että ylösnousu oli kivuliasta ja vaikeaa ja muutenkin liikkuminen kävi vaivaloiseksi. Noiden kohdalla päätös oli varmasti ainoa oikea. Isältäni jäi kuoltuaan sekarotuinen Minni (dobermann-ajokoira mix).Minni eli 2 vuotta isäntäänsä kauemmin, mutta reilun 12 vuoden iässä sairastui äkillisesti. Sairaus liittyi jotenkin munuaisiin ja kun tablettilääkitys ja parinpäivän välein tapahtunut nesteyttäminen ei auttanut, katsoimme veljeni kanssa parhaimmaksi päästää Minnin taivaallisille jänismaille. Sitten neljäs koira joka on elmästäni lähtenyt, on Hippu bullimme. Hippu sai keskellä yötä sairaskohtauksen ja päästyämme päivystävälle ell. (reilu tunnin matka), rtg-kuvien perusteella vatsalaukku oli erittäin kaasuuntunut. Ell. oli sitä mieltä että koira ei kipushokin ja huonon voinnin takia kestä leikkausta, jota olisimme kyllä kokeilleet jos olisi ollut mitään toiveita. Itselleni jokainen koira on perheenjäsen ja on hyvin vaikeaa kuvitella antavansa pois yhtään koiraa, edes eloon saati lopettaa. Tietysti tuon jälkimmäisen päätöksen todennäköisesti joutuu tekemään,mutta toivottavasti pitkän ajan kuluttua. Toki elämässä voi tulla tilanteita,että joskun lemmikistä on luovuttava, lemmikin ja/tai oman hyvinvoinnin takia. Ja varmasti jokaisen on syytä miettiä jo koiraa ottaessaan, onko sille tilaa laumassa,sittenkin vaikkei siitä olisi esim. jalostuksellista hyötyä?