UUDEN VUODEN AATTO?

Niin, se lähestyy kovaa vauhtia - vuosi 2009.... Mutta, sitä ennen on se koiria stressaava ilta (meilläpäin aloittavat jo iltapäivästä, vaikka laki kieltää!! ) ILOTULITUS YM. RAKETTIPELITYS! Grrrr.... En itsekään migreeni-ihmisenä pidä YHTÄÄN tästä tavasta, saan todella helposti siitä kamalan kohtauksen.

Meillä on uusi perheenjäsen joukossamme eli toi Manu-poika, joka näkee ensimmäisen uuden vuoden vaihteen juhlineen. En osaa sanoa miten voisi suhtautua raketteihin - sen tiedän, että tytöt meillä kaihtavat ulosmenoa, ja ylipäätään inhoavat kovasti rakettimelua. Lola varsinkin kaivautuu suorastaan pöydän alle... Ei se vapise eikä läähätä, mutta näkee ettei todellakaan pidä tästä. Pansku ei suostu myöskään menemään ulos, se ottaa lokoisan asennon sohvalla ja Zzzzzzzzzzzzz evvk Ulkona ei viihdy senkään vertaa kuin normaalisti.

Mitä te teette, jos teette, koirienne oloa helpottamaan? Jos ne ylipäätään tarvitsevat helpotusta? Erilaisia "versioita" rakettipeloista tms? Aikanaan meillä oli yksi lampuri, joka HYÖKKÄSI raketteja päin!? Sekään ei ole "terveellistä" .... Lapset olivat tuolloin pieniä ja toi aina-ikuinen-lapsi eli rakas mieheni rakasti rakettien ampumista lapsiemme kanssa ja koirat olivat usein mukana tässä tapahtumassa.... Manta (koiran nimi) hyökki rakettien päälle, hyppi ja yritti ottaa ne kiinni (?).

Meillä ainakin viime vuodenvaihde meni Mantan osalta eri helposti. Ei oikeastaan noteerannut mitenkään, katseli vaan mistä ääni tulee. Hipun kans onkin sit hankalampaa. On tuo D.A.P. haihdutin seinässä varmaan huomisesta asti. Aasttoiltana vältämme Hippusen kans ulosmenoa, musiikkia sisälle soimaan ja yritämme itse olla mahd. normaalisti. Saas nähdä, viimevuonna pelkäs ainakin aika reilusti. Hippu pelkää ukkostakin ja tuo uusivuosi on ihan helv... Mitäs muilla on ideaa tuohon rakettifobiaan? Mein isällä oli viimesin koira sellainen, et sit oli suht rauhassa kun pääsi vaatekaappiin piiloon pauketta, oli about dobberin kokoinen eläin, mut kyllä se sai itsensä mahdutettua rullalle kaapin lattialle

Nähtävästi hyvä keino välttää paukkupelkoa on rakentaa askarteluvaja miehelle. Vajan yhteyteen rakennetaan myös "toimisto" missä koirat viihtyvät sillä aikaa kun ukko rakentaa. Edellytys tietenkin siedätykselle on, että vaja sisältää vasaran lisäksi kaikenlaisia vinkuvia, huutavia, yskiviä ja muita kummallisia ääniä pitäviä laitteita.

Vietetään kesää nikkaroiden kaikenlaista ja hups, koirat ovat niin tottuneet kaikkiin paukutteluihin ja yliäänikoneisiin ettei niitä voisi vähempää kiinnostaa. On tietenkin sanomattakin selvä ettei meidän koirat edes reagoi paukutteluun. Omena on ollut mukana linnustamassa, kun lintukoirat eivät hakeneet pudotettua saalista, mutta Omena haki. Pieniä vaikeuksia tosin oli saada lintu Omenalta pois, katsoi sen kuuluvan itselleen. Sitä ei häirinnyt haulikon paukahdus ja nopeasti oppi, että kun haulikko nousee ampuma-asentoon pysytään ampujan takana.

Koirat ovat myös olleet mukana "rakettijuhlassa". Vävypojan intohimo on ampua taivaalle niin paljon rahaa kuin on mahdollista, yleensä se kestää 5-6 tuntia ja seurauksena on mitä mahdottomimpia ääniä. Ajan kuluessa olen huomannut että raketeista lähtevä savu on koirien mielestä kaikkein inhottavinta ja meillä onkin tapana lähteä pois siinä vaiheessa kun savu alkaa olla sakeimmillaan.

Meillä on myös se etu ettei täällä maalla hirveästi kukaan paukuttele (paitsi vävy), joten jos haluamme olla rauhassa raketeilta, pysymme kotona. Viime vuonna kyllä naapuri poltti rantasaunansa ja SE huoletti koiria aika tavalla. Tuli on elementti johon ei totu. Paloauton sireeni ei pelottanut, mutta se rätisevä, kuuma pätsi oli varsin pelottava. Naapurin ranta on niemi joka tulee ulos järvelle ja heidän rantansa ja meidän rantamme väliin jää noin 7 metriä vettä joten olimme aitiopaikalla. piti myös varmistaa ettei rantapuumme syty palamaan ja tuli pääse leviämään sitä kautta. Nyt sauna on uusi ja odotamme poltetaanko se tänävuonna myös.

Itse en näe järkeä moisessa paukuttelussa ja näin ollen en kannata sitä. Minusta on maailman tylsin asia seistä ja katsoa tuntitolkulla miten raketteja ammutaan taivaalle. Turhaa rahankulua ja seurauksena siitä on uskomaton siivo. Sitä ei tietenkään siivoa ne jotka sen aiheuttivat vaan toiset joutuvat pitkin vuotta keräämään pois näitä jätöksiä.

Joka tapauksessa Iloista Uutta Vuotta kaikille,
Ritva ja lammaskoirat

Lainaus :

on maailman tylsin asia seistä ja katsoa tuntitolkulla miten raketteja ammutaan taivaalle. Turhaa rahankulua ja seurauksena siitä on uskomaton siivo

Ritva, olen täysin samaa mieltä kanssasi!! Ja vieläpä tuohon päälle sitten tämä migreeni.... (joka siis on ollut tänään taas aktiivinen).

MUKAVAA UUTTA VUOTTA kaikille!

toivottaa MamaB ja bölkkäriläiset´Pansku´, ´Lola´ ja ´Manu´ Mikkelistä sekä Matti-mies

Täällä kuten varmaan muuallakin alkoi tuo paukku helvet... jo tänään. Eli heti kun ihmiset sai niitä raketteja kaupasta pitihän niitä alkaa testaamaan.. Ja Hipulle olis ollut riittävän kauheaa jo järven jäätymisen pauke. Mantaa ei taas tuntunut kumpikaan haittaavan. Kyllä se on varmaan koirastakin kiinni. Manta ei ole oikein missään vaiheessa säikkynyt mitään, kun Hippu on kaiketi aina pelännyt kovia ääniä..

Tuossa loppukesällä tein ihan itse omin kätösin aitaa, sitä täytyi korottaa. Manta kyllä pysyisi vaikka lippusiiman takana, mut Hippu meni vajaan metrin korkuisesta aidasta heittämällä yli kun sen kerran keksi Ja tuon uuden ihanan hienon aidan naulaamiseen käytin paineilmanaulainta, josta äänen lisäksi tulee aika voimakas ilmanvirta. Ainoa huoli oli kokoajan, että möttösen nenä ei ole välissä, oli niin mielenkiintoista, et piti päästä tosi läheltä katsomaan Tai kun pappa käy tekee puita, niin edes moottorisahan ääni ei ole kummempi

Kesällä jopa hieman hymylytti, oltiin lähdössä lenkille ja pallogrilli oli tuossa pihassa. No siihen tietysti koiran hihna ympärille ja grilli kauhealla ryminällä kumoon. Hippu juoksi ensin pakoon kauheaa kaatuvaa hökötystä flexi perässä ja varmaan lopulta juoksi karkuun sitä hirveää perässä roikkuvaa flexiä. Mantakin vähän hätkähti ja väisti, mutta käänty jo samalla katsomaan et mikä kumma se oli...

Jossakin törmäsin ideaan, et tuollaiselle kolinaherkälle koiralle voisi kokeilla ns. kolinapulloa tms. Eli antaa ensin esim tyhjä LIMU pullo ja sit kun se on koiranmielestä ok lelu, lisätään sinne pikkuhiljaa muttereita ja muuta kolisevaa. Pointti oli kaiketi se, että koira tajuaa saavansa itse aikaan metelin, ja tämä sitten auttaisi tuohon kovien äänien pelkoon. En tiedä toimiiko, mut voihan sitä kokeilla

Mut tuo rakettipelko on varmaan aikas paljon hankalampi, kun tiedän niitä metsästyskoiriakin, jotka eivät ole varsinaisesti paukkuarkoja, mutta pauke ja ne valot yhdessä on liikaa. Me yritämme varmistaa, ettei Manta tänäkään vuonna ala pelkäämään. Eli käytän uudenvuoden aattona koirat hyvissä ajoin päivällä kunnon metsälenkillä ja sit illan vietämme musiikkia kuunnellen ja leikkien sisällä. Vaikka neiti aika teräshermo tuntuu olevankin, niin en kyllä riskeeraa et se sattuu säikähtämään kunnolla ja sit pelkää loppuikänsä.

Meillä lammaskoirat eivät ole paukkuarkoja lainkaan, Kaapo tosin on kuten luonnetestissä todettiin "paukkuärtyisä", eli jos näkee raketin läheltä on menossa ottamman sen kiinni ja antamaan mokomalle melu-valotoosalle oikein isännä kädestä No osaltaa meluun ja paukkeeseen meillä tottuu jo pennut, kun tuo esikoinen soittaa rumpuja eikä tuo nuorempikaan ole leikeissään mikään hiljainen Mantakin on siedätetty jo heti kohdussa koviin ääniin Matildan kanssa katsellaan rauhassa miten uuden vuoden suurin paukuttelu menee, tosin tänään jo saatiin lenkillä esimakua (kaupat aloittivat paukkujen myynnin) ja ihan iisisti tuo weimari paukkuihin tuntui suhtautuvan, saa katsoa, kun alkaa oikeen kunnon paukuttelu. Mettäkoirana ei tosiaan sais pelätä paukkuja ja toivotaan, että näin myös on.
Meillä täällä Piispanristillä ei jokunen vuosi sitten juuri paukkunut ja äitini erittäin paukkuarka koira vietti meillä vuodenvaihteen, koska äitini asuu keskustassa ja siellä on armoton pauke. Sääliksi käy niitä koiria, jotka siellä asuvat ja ovat paukkuarkoja Serkun koirat pysyivät ukkosellakin sängyn alla ja uutena vuotena ei voinut mennä ulos, kuin aamupäivällä, sillä koirat olivat niin shokissa etteivät edes tehneet tarpeitaan niin kauna kuin vähänkin paukkui. Myynnin rajoittaminen vaikka päivää ennen uutta vuotta olisi hyvä. Nyt arat koirat saavat stressin jo useamman päivän aikaisemmin, kun missä ja milloin vaan voi paukahtaa.
Paras keino aralle koiralle on rauhallinen ilta kotona ja tv suht lujalle päälle, sekä D.A.P:pia huoneeseen ja valeriaanaa suuhun. Sitten ollaan vaan ihan normaalisti, eikä surkutella tai kauhistella koiran reaktoita. Mikäli pääsee jonnekkin vähemmän meluisaan paikkaan on sekin ok. Niin ja mieluiten verhot ikkunoiden eteen, etteivät välähtelevät valot lisää stressiä.
Pennun siedättämine koviinkiin ääniin on tärkeää ja joidenkin kohdalla myös vaikeaa. Peloitella ei saisi ja kaiken pitäisi tapahtua koiran sietokyvyn mukaan, jota voi olla vaikea arvioida. Nykyään saa ilmesesti äänitteitä, joiden avulla voi totuttaa koviin ja äkkinäisiin ääniin pennun ja miksei aikuisenkin koiran. Melua tuottavat hauskat leikit ovat hyvä apu pennulle, mutta tietysti aina sen mukaan miten kovaa melua pentu kestää.
Olisihan se mukavampaa, jos nuokin miljoonat mitä taivaalle saastetta ammutaan vuoden vaihteessa käytettäisiin vaikka koirametsien hankkimiseen

Meillä ´Manu´ on myös sellainen, ettei "osaa" pelätä ääniä tai ylipäätään mitään; moottorisahaan työntää kuononsa ja eniten saa pelätä, ettei ole pää lyhentynyt... Aikanaan Sandy + Kiki olivat ns. paukkuarkoja - Lola ei sinällänsä pelkää, mutta kammoaa (?) sitä hajua; en tiedä.

Pitäisikin kokeilla tuota d.a.p. haihdutinta.