Olen miettinyt tällaista asiaa, että miksi EHn ja Hn arvostus on laskenut niin kovasti. Lasku tapahtui ihan selkeästi silloin kun muutettiin vanhat "ykköset ja kakkoset" näihin uusiin. Ennen mielestäni "ykkösiä" arvostettiin paljon enemmän kuin nykyistä EHta, vaikka sehän on aivan sama. EH tarkoittaa että koira on erittäin hyvä rotunsa edustaja, miksi sen arvo on niin alhainen?

Tämä asia tuli mieleeni, kun Ulla tuolla näyttelytulosten puolella kommentoi jotenkin niin että "eihän siinä koirassa muuta olekaan kuin hampaat", ja aiemmin on jossain keskustelussa ollut puhetta pigmenteistä, että "niilläkö lammaskoira paimentaa". Eikö tuomari kuitenkin arvostele koirat näyttelyssä rotumääritelmän mukaan, ja antaa arvosanat sen mukaan kuinka hyvin koira hänen mielestään toteuttaa rotumaaritelmän vaatimukset. Lammaskoiran rotumääritelmä sanoo, että "tasapurenta hyväksytään, mutta se ei ole toivottava" ja "silmäluomien pigmentti toivottavaa". Jos koiralla on tasapurenta, tai vajaat pigmentit, niin eikö silloin ole ihan oikein että tuomari saa tästä ominaisuudesta ns. rokottaa? Ja voi antaa laatu arvostelussa EHn tai Hn, jolloin koira on silti hänen mielestään erittäin hyvä tai hyvä rotunsa edustaja.

...tällaisia mietteitä minulla... mitä mieltä muut?

Niinpä niin joskus oli aikakausi jolloin arvostettiin pelkkää punaista muovinauhaa ja sininenkään ei ollut ihan toivoton . Nykyisin odotetaan vain ERIÄ koiralle kuin koiralle .Mutta ainakin omasta näyttelykokemuksestani näiden vuosien varrella olen aivan liian usein tullut tulokseen ,että todelliset roduntutija tuomarit ovat aika harvassa , kasvattajana kun yksittäisenkin koiran omistajana tuntee koiransa hyvät kuin huonommat puolet ja odottaa myöskin tuomarin ne löytävän ......... itse arvostan silloin tuomarin työskentelyä aivan toisin kuin se ,että jätetään kopeloimatta lampurit juuri niiltä osin mistä se tulisi kopeloida käsin ei vain pelkästään katselemalla .
Kuinka usein esim. pihtikintut ahdas takaosa , lyhyet töpöttävät liikkeet , alas "romahtanut" etuosa, tasaselkäisyys jopa laskeva selkälinja , luiska , pieni tai muuten epätyypillinen pää ,kapea kuono ,pienet hampaat ,kapea alaleuka , vaaleat silmät , turkin laatu / ruskea väri karvassa pohjavillan puuttuminen , kevyt kapea runko , hento luusto esim. ja.... mitä tule purentaan niin täysihampainen isot vahvat hampaat tasaisena rivinä ok mutta jos muuten onkin näin ja "virheenä" lievä melkein tasapurennassa oleva priima suuvärkki hampaineen onkin jollekin tuomareille "paha virhe" kun taas pienihampainen kapealeukainen jopa hammaspuutoksineen katsotaan erin arvoiseksi ?????. Jos rangaistaan niin eikö silloin kuuluisi "rokottaa" molempia hammaskalustosta sillä kumpakaan ei täytä juuri oikeaa sanamuotoa rotumääritelmässä . Samoin kuin edellämainitut "virheet" ovat anteeksianettavampiako kuin lievä käänteinen purenta ? Lampuri on kokonaisuus ja tuskin täysin virheetöntä lampuria esitetään yhdessäkään näyttelyssä yhdellekään tuomarille lampuri ei todellakaan paimenna purennalla tai pihtikintuillaan ja jokainen varmasti haluaa koirastaan mahdollisimman rotutyypillisen arvostelun niin, että jos rokotetaan niin rokotetaan myöskin kaikista virheistä tasapuolisesti , siksi kalliita näyttelymaksuja ei huvikseen halua maksaa

Hyvä kysymys ja asia! Olen aivan samoilla linjoilla tuon EH:n "devaltaation" suhteen ja H:nkin. Olen omistanut jalostusnartun, joka sai 90-luvun alussa "vain" sinisiä eli ns.2-laatuarvostelut näyttelyistä, ja ns. hikisesti virallisen rotuyhdistyksen vaatimat 3 x punainen eli ns.1-laatuarvostelua osoittavat tulokset. Tämä tarkoitti, että koira on erittäin hyvä rotunsa edustaja, "siniselläkin" koira on hyvä rotunsa edustaja. Nykyinen ERI = erinomainen rotunsa edustaja. Meidän tulisi eurooppalaiseen malliin osata arvostaa luokkasijoituksia, jos olemme sen EH:n koirallemme saaneet (eli ei ole tarvinnut kehästä ns. ulos marssia) ja sen mukaan mahd. sijoitus. Tämä kyseinen narttu kuitenkin jätti jälkeläisiinsä erittäin hyviä koiria, "parempia" kuin äitinsä ja eikö tämän tulisi olla se seikka, joka ratkaisee loppupelissä eikä se, saiko koira "ykkösiä", "kakkosia" vaiko peräti SA:ta (nämä vanhoja arvosteluja). Nykyään siis ERI, EH ja H vastaa noita edellä mainittuja.
Mitä tulee tuomareihin, meihin näyttelyasettajina ja yleisöön/pentujen kysyjiin laatukriteerien vaatimuksista onkin jo eri juttu. Kasvattajan itsensä tulisi (nyt siis puhun kasvattajan näkökulmasta) osata arvostaa/arvostella koiransa jälkeläisarvo (kamala sana!), sen rodulle potentiaalisesti antama panos, yhdistelmän sopivuus ym.ym. Näyttelyt ovat osa tätä sirkusta; yhdistykset vaativat useimmiten tietyt tulokset koirilta, jotta niiden jälkeläiset kelpaavat pentuvälitykseen ja tätä kautta väitän, että peilautuu usein tarve saada koiralle tuloksia: ERI ja mielellään se Serti, ROP, VSP tai cacib! Muu ei kelpaa!!? Väitän myös, että moni (liian moni) koira on aivan ansiotta saanut noita "himoittuja" voittoja ja palkintoja, rotumme on helppo osaavan käsissä "muotoilla", asettaa, liikuttaa jne niin, että se on "seistessään kuin kuva".... (tämä lainaus yhdestä tosi vanhasta laatuarvostelusta) .... MUTTA MITENKÄ NE PAIMENKOIRAN tarvitsevat liikkeet?? Eihän koira paimenna hampailla, eikä pigmenteillä, ei korvankiinnityskohdilla, ei hännänkiinnityskohdalla, ei tummalla taikka vaalealla turkilla.... Mikä on sitten kokonaisuus ja mikä on painoarvo milläkin yksityiskohdalla; lieneekö tämä se makukysymys. MUTTA pitäisihän se rotumääritelmä olla lähtökohta mihin verrataan!
Miten se alkaakaan...? Hmmm....

Lainaus:

YLEISVAIKUTELMA: Voimakas, neliömäiseltä näyttävä, erittäin sopusuhtainen ja kauttaaltaan tasapainoinen. Ei missään tapauksessa korkearaajainen. Karvapeite kauttaaltaan runsas. Tiivis, lihaksikas ja voimakasrunkoinen koira, jolla on erittäin älykäs ilme. Luonnollisia ääriviivoja ei tulisi muuttaa karvapeitettä saksilla muotoilemalla. OMINAISPIIRTEET: Erittäin kestävä, hieman takakorkea. Runko on ylhäältä katsottuna päärynän muotoinen. Liikkeet ovat tyypillisen rullaavat tasakäynnissä ja kävellessä. Haukussa on rodunomainen sointi.

VOIMAKAS, NELIÖMÄISELTÄ NÄYTTÄVÄ. Tiivis ja voimakasrunkoinen. Eikö tämä anna jo osviittaa, hyvin selvin sanoin, että vanhaenglanninlammaskoiran tulee olla voimakas ja neliömäinen. Tätä toivoisin tuomareiden myös etsivän koiristamme, niin että rodulle tyypilliset ominaisuudet tulevat varsin selvästi näkyviin ilman että joutuu joskus miettimään "onko toi liian pieni" " onko toi liian pitkä" - Takakorkeus on myös yksi uniikki ominaisuus ja minun on annettu ymmärtää, että mikäli selkälinja on se "oikeanlainen" on useimmiten myös häntä ylös kiinnittynyt. (Edellä oleva huomautus kuultu Maailmanvoittajassa). Häntä on vaikea kysymys myös.
Kuitenkaan sen ei tulisi olla ratkaiseva arvostelussa, mutta mutta miten sitten on nämä ulkomaan tuomarit, joskus olen nähnyt, että he peittävät kädellä ikäänkuin hännän pois näkyvistä! Ohoh! Itse olen törmännyt männä vuonna tällaiseen tuomariin, ja vuosia sitten eräs keski-eurooppalainen sanoi, että "your dog is a handicap because of the tail" -AIKA RAJU ILMAISU??!

Vaikka näytteilleasettajat tuovat kehiin yhtä sun toista, olisi vastuu tuomarilla, tarkoitan, että olisi "munaa" antaa "vain" H tai T mikäli koira ei todellakaan täytä rotumääritelmässä ensin mainittua laatumäärettä: VOIMAKAS, NELIÖMÄINEN. Liian "kiltti" tuomari ei kanna vastuutaan siitä, että koiranäyttelyt ovat myös (?) jalostuksen eräs osakriteeri. Väitän näin - sillä mm. pentuvälityssäännöt monessa rodussa vaativat nämä laatukriteerit ja ellei koira saisi aiheetta noita tarvittavia tuloksia = kenties se jäisi käyttämättä jalostukseen? Kenties edes osa niistä. Meillä on paljon muitakin asioita mitä tulee huomioida rodun jalostamisen suhteen, se on turkasen tosi ja kolikko toisinpäin: KOTIMOPEISSAKIN on paljon koiria, jotka ovat rotutyypillisiä, hyviä rotunsa edustajia. Komsii-komsaa - hmmmm..... leikkiäkö tämä on? Maksaa paljon, ja on harrastus muiden joukossa - joten liian tiukkapipoinen ei pidä ollakaan ja tuntuvat nuo laatuarvostelut vaihtelevan kovin paljon (liian?) eri tuomareiden arvosteluissa....

Kyllä, EH:ta ja H:ta pitäisi arvostaa enemmän ja näitä luokkasijoituksia.

Minä taisin kirjoittaa, että ei lammaskoirat pigmenteillä paimenna. Eräässä näyttelyssä YKSI -vuotias uros sai kyllä ERI:n, mutta tuli kolmanneksi PU-luokassa ja tuomari sanoi kuuluvalla äänellä uroksen omistajalle, että`uroksen olisi pitänyt voittaa, mutta kun sillä ei ole tarpeeksi pigmenttiä.`
Mikäli tuomari katsoi uroksen parhaaksi on nuoren koiran vajaa pigmentti silmissä aika naurettava asia alentaa sijoitusta, kun kyseessä on kuitenkin paimenkoira! Rodun tuntevat tietävät, että pigmentti tulee toisilla koirilla hitaasti, mutta rakenne kyllä näkyy koirassa jo nuorena, vaikka se siitä kehittyykin, niin huonot mittasuhteet, etuosa tms. eivät koskaan tule erinomaisiksi, jos ne ovat huonot nuorena. Turkki, pigmentti ja massa tulevat hitaammin, mutta huono selkälinja esim. vain huonontuu usein iän myötä. Vaaleat silmät voivat hiukan tummua, mutta vaalenevat taas usein koiran ikääntyessä.
Kommentillani ei ollut tarkoitus alentaa EH:n tai H:n arvostusta. Kuten tuossa aiemmin jo mainittiin olisi reilua, että tuomarit rokottaessaan yhtä koiraa esim. vaaleista silmistä tekisivät niin kaikille ja paimenkoirilla asiat täytyisivät mennä tärkeysjärjestyksessä ja esim. pigmentit ainakin minusta pitäisivät tulla kaukana rakenteen ja liikkeiden perässä. Näitä asioita tietääkseni korostetaan myös tuomarikoulutuksessa. Ei nuoren koiran tarvitse saada ERIä, jos se on raakile ja se on ok, että kehittyy hitaasti, mutta hitauden taakse ei voi aina mennä, jos koira ei vaan ole koskaan "valmis".
Päivin mainitsemat vahva ja neliömäinen tuntuvat olevan tuomareiden keskuudessa suht laaja käsite...valitettavasti, sillä näyttelymeriitit usein luovat ihmisille sen mielikuvan hyvästä rotunsa edustajasta

Itse kun olen nyt kaksi vuotta Allin kanssa kiertänyt niin minusta on mielenkiintoista se, että toinen tuomari sanoo että koira tarvitsee lisää massaa,kokoa,voimakkuutta ym ym, toinen sanoo että ikäisekseen hyvä runko..
Yksi sanoo että tarvitsee turkkia, toinen sanoo olevan ikäisekseen riittävässä karvassa, laatuarvostelu voi silti olla sama, vaikka asiaa kurkitaan hiukan eri kantilta. Itse olen aina vain hakemassa juuri sitä tuomarin arvostelua, joka on mielipide. Maailmanvoittajassa oli aivan lottovoitto saada EH, erittäin hyvä!
Mahtaako monessa muussa rodussa olla näin suurta hajontaa ulkonäössä? Mitä jos kukaan ei laittaisi koiriaan millään tavalla? Tai jos sekoitettaisiin ne narun päässä olijat?
Oma koirani on pienehkö (57.5) ja omistaa ne paljon puhutut vaaleat silmät, mutta kuitenkin tuli valioksi.. Ei niin paljoa voi olla huonoa, etteikö hyvääkin mahtuisi joukkoon..
Itse olen ajatellut harrastaa niin kauan tätä kun pystyn myöntämään koirieni virheet, ettei mene liian vakavaksi, toki välillä on hyvä hieman kyseenalaistaa, mutta jokaisen silmä näkee eritavalla ja käsikopelolla moni tuntee erilailla.
Mutta se TODELLA harmittaa käydä näyttelyssä sen takia että tuomari silittää kahdesta eri kohtaa, antaa ERI:n ja kiva kiitti moi.. Siinä ehkä syy miksi juuri suomalaisia tuomareita suosin..

Niinpä - ihmeelliset ovat tuomarinkin "tiet" ja jopa samalta tuomarilta voi saada lyhyenkin ajan sisään erilaisen arvostelun. Mikä sitten mättää, vaikea sanoa.
On näitä suomalaisissakin tuomareissa, ihan oikeasti Niina, sellaisia jotka tekevät arvostelun "kahdella sanalla" ja vähän sinnepäin, mutta onneksi uudet tuomarit ovat havaintojeni mukaan tarkempia.

Näyttelyissä käy minäkin epäsäännöllisen säännöllisesti, vaikka ei toi tytteli ole nyt edes karvassaan... ja näkyypähän sen(kin) virheet ja unohtamatta tietenkään paremmat puolet! Virheetöntä EI ole eikä tule, se on fakta. Ja tietysti kauneus on katsojan silmissä...
Vaan miksi joka koiran pitäisi saada se ERI? Miksi ei voida hyväksyä sitä EH:ta jos sen aika ja paikka on? Miksemme osaa arvostaa koiramme saamia arvosteluja? No, joskus tietysti ihan oikeesti (aikuisten) menee ihan mäkeen. Olen kuullut omasta koirastanikin (jolla EI ollut pigmentin häivääkään), että HYVÄT PIGMENTIT. Missä on tuomarin silmät olleet?! Ko syystä varmaan näitä lapsuksia tapahtuu.... Joskus on käynyt näin, että tuomari on seurannut toisen kehän tapahtumia kun juoksemme, ja sitten kun tulee kirjoituksen aika, alkaa paperille tulla tekstiä vaikkei tuomari ole kunnolla edes vilkaissut koiraan! Höh. Arvostelu menneiltä vuosilta: "Tulin, näin ja voitin". Piste eikä muuta - ketä tämä ns. palvelee?? Kyseessä on arvostetun tuomarin sanelu ja ihan totta. Voitokas koira noina aikoina, en tarkoita etteikö koira olisi ollutkin paras, mutta missä se ARVOSTELU OLI?

Kun itse katson koiraa Sillä Silmällä, mulle ensiarvoisen tärkeä on kokonaisuus, lampurin tulee näyttää nallukalta (Huom: ei lihavalta), leveältä, neliömäiseltä, vahvalta ja sen tulee olla lempeän näköinen symppis. Luonnetta sen enemmän arvioimatta mikä on oikein ja väärin totean vain, että ns. outgoing temperament ja sosiaalinen luonne yleensäkin on minusta se ´oikea´. Tätähän tuomarit useinkin arvostelevat myös, mutta se tulee paperille harvoin. Esitetään edukseen.... Hieno homma.

Miten sitten EH ja H olisi "kunniakkaammat" vrt nykytilaan? Miten niiden arvostusta voisi lisätä?

Mä en taas suosi kotimaisia (paria poikkeusta lukuun ottamatta), kun niiden arvostelut ovat valitettavan usein ihan puuta heinää vaikka kuinka kopeloivat koiraa. Arvostan tuomareita jotka löytävät koirieni todelliset viat, eivätkä niitä mitä kuvittelevat niissä olevan. Näin eri mielipiteitä sitä voi tuomareistakin olla. Tosin myönnän, että samaan -ei toivottuun- kastiin menevät ne kerran koiraa silittävät ja "kaikki on good" tuomarit.

Minusta olisi enemmän, kuin erittäin hyvä, jos kaikkien koirien pitäisi saada vähintään yksi serti kaljuna!! Siinä ei voi virheitä peitellä puoliksikaan niin paljon, kuin turkissa ja ainakin kehän laita näkisi tuomaroiko kyseinen tuomari yhtään oikein. Toki jokaisella tuomarilla tulisi olla oma mielipide, mutta rotumääritelmää kuitenkin ensi sijaisesti kunnioittaen.

Arvostan tuomareita, jotka siis löytävät ne koirieni hyvät-ja huonot puolet, vaikka laatuarvosanana olisi EH, H jne, kunhan arvostelu on oikeudenmukainen ja nimenomaan omasta koirastani, eikä mitään ympäripyöreää, joka sopisi kaikkiin tuntemiini lammaskoiriin. Joskus tuomarit sanelevat kolme lausetta täyttä asiaa ja joskus koko arkillisen diibadaabaa. Onneksi voimme äänestää jaloillamme. Minäkin yleensä käyn vähintään kerran jokaisella mahdollisella tuomarilla ja arvostelujen paikkaansa pitävyydestä sitten päätän menenkö toiste. Tietysti välillä on tehtävä poikkeuksia, jos kyseessä on esim. IIISO näyttely minne menen, vaikka tuomari olisi "sokea ja halvaantunut" . Nämä näyttelyt ovatkin enemmän sosiaalinen tapahtuma missä moikataan tuttuja ja tietysti hyvätuomari olisi plussaa, mutta vähemmän pätevällekin mennään.

Kiva että aiheesta syntyi enemmänkin keskustelua. Hyviä kommentteja kaikilla.

Koiranäyttelyiden arvostelusta (kuten urheilussakin arvostelulajien) voisi "kiistellä" vaikka maailman tappiin, mutta turhaahan se on (en nyt tarkoittanut että edellä käyty keskustelu olisi kiistelyä). Kaikki tuomarit antavat koirista oman mielipiteensä, vaikka välillä tuntuu että toiset nostavat lauseita hatusta, "good se, ja good tuo", kuten Marikakin jo totesi. Silloin monesti loppuu arvostus tuomaria kohtaan, kun vertaa vaikka muutaman koiran arvosteluja, ja kaikilla lukee samat kehut, vaikka koirat olisivat lähes peilikuvia toisistaan.

Muistan aikoinaan kun koira sai "sileet ykköset", että niihin oltiin hirmu tyytyväisiä (tai itse ainakin olin), mutta nykyään EH/1 on pieni pettymys, heti alkaa syynätä arvostelua ja hakea syytä miksi koira ei ollut ERIn arvoinen. Samoin jos koira sai "kakkosen", todettiin että "no, ei ollut meidän päivä tänään", ja nykyään melkeinpä pakataan kamat ja juostaan pois, ettei kukaan näe että minun koirani sai H:n. Hassua, mutta näin se vaan on. Jotenkin tykkäsin vanhoista säännöistä enemmän, liekö niissä sitten ollut enemmän jännitystä, kun SA:t jaettiin vasta koko luokan laatuarvostelujen jälkeen. Nykyään kun koira saa EH:n, luovutetaan jo sillä hetkellä, kun tiedetään että sen suurempaa menestystä ei tullut. Vaikka moni tuomarihan jakaa nuorille keskeneräisille koirille kaikille EHt, jolloin luokkavoittajakin on saanut EHn, mutta arvostus sitä luokkavoittoa kohtaan on heikko, kun koira ei ole saanut ERIä.

Juu, jos tekstissäni ei ole mitään järkeä, niin laitetaan se kellonajan piikkiin, olen siis yövuorossa, yksin "huopatossutehtaalla", eli hiljaisella vanhusten hoivalla

Palatakseni viellä tuomareiden arvosteluskaalaan niin tottahan toki hyväksyn EH tai H tai jopa HYL jos nyt esim. meidän Jaska ns. hammasfriikki tuomari hän ei arvostele koiraa rodunomaisin perustein kokonaisuutena vaan "mikään muu " kuin purenta, sen tulee olla ok !
Lähinnä tuossa ekassa viestissäni tarkoitinkin seuraavaa jos (samassa näyttelyssä)sattuisi toisella / toisilla koirilla olemaan purennasta sanomista eli se EI ole rotumääritelmän mukainen niin minusta osaavan tuomarin kuuluisi rokottaa silloin kaikkia purenta/ hammasvirheellisiä koiria tasapuolisesti silloisessa arvostelutilanteessa jos tästä rokotetaan vain yhtä koiraa ? on asia joka "nyppii" ainakin itseäni, vaikka itse arvostelu muilta osin olisikin ok , sen verran Jaskan arvosteluista et tähänmennessä purennasta "rokottanut" tuomari on kyllä maininnut "syyn" miksi tulos on EH tai H tai hylky ....... vuosien varrella olen katsellut aika monen lampurin suuhun ja monenmoista purentaa ja hammasrivistöä on tullut nähtyä , kuka mitenkin on "auttanut" hampaat ojennukseen , itse en aijo edelleenkään siihen mennä hampaat /purenta on se mikä on (toivottavasti Jaskan kohdalla aika hieman auttaa ) jos niistä rokotetaan ( kuten uskon ) niin ok vaikka sen välillä kokeekin "turhan ankaraksi ", kun monet muutkin virheellisyydet katsotaan "läpi sormien"
Lampurin tulee olla vahva neliömäinen kuten Päivi jo infosi mutta myöskin sen pään+ kuonon tulee olla " laatikko ja laatikko" selkälinjaa mainitsee kovin harva tuomari samoin eturinta puutuu aika usein ,entä sitten vahva luusto, yksi tärkeimmistä on lampurin tapa liikkua eli liikkeet hyväksytään .....kaikenlaiset tavat liikkua vai onko jonkun koiruus koskaan saanut esim. H siitä että liikkeet eivät ole rodunomaiset ?
Marika mainitsi tuon kaljuna esitetyn lampurin se olisi varmaan se ainut keino milloin nähtäisiin todella mitä koira on rakenteeltaan , kannattan myöskin ehdotusta saada yksi sertti "kaljuna" vaan eipä taida onnistua käytännössä mitä tulee tuomareihin niin hekin ovat ihmisiä ja jokaisella on omat kriteerinsä jota toteutetaan aikalailla samalla arvostelutyylillä rotuun kuin rotuun, en osaa sanoa auttaisiko sillointällöin rotukertauskoulutukset mitenkään asiaa ....... ehkä joidenkin kohdalla mutta kuten jo aikaisemminkin on sanottu tuomareita on joka lähtöön niin rodusta /roduista kiinnostuneita tuntevia osaavia joista näytteilleasettajakin jo näkee, että he tykkäävät arvostella juuri "tätä rotua " ja niitä jotka kattelevat viereisen kehän " koiria / toimintaa" arvostellessaan rotua mitä ovat sinä päivän tulleet arvostelemaan
Kyllä meistä koiranomistajista on varmasti myöskin aika paljon kiinni miten arvostamme noita muovinauhan pätkiä , ehkä valioksi saadaan nykyisin liian "helposti" koira kuin koira siksi EH ja H ovatkin muka jotenkin ala-arvoiset tulokset

Olemme muutamien ystävieni kanssa puhuneet myös siitä, että ainakin yhden SERT:in olisi hyvä olla KV näyttelystä, jossa useammin on hiukan enemmän kilpailua. Jotenkin itse Allin kohdalla nuo arvostetuimmat SERT:it ovat juurikin ne, joista on ollut kilpailua! Voitettu SERT on paljon enemmän kuin saatu SERT.. Kun ei nyt ollut muitakaan ottajia..
No, Alli tuli valioksi helposti, mutta en koe sen tulleen 'liian helposti'. Mutta nyt teitä SERT kisaajia taitaakin olla jo ihan reilusti, paljon on kovatasoisia koiria. En nyt löydä luetteloa, mutta Raumalla taisi olla ainakin 7-8? SERT:in 'hakijaa'
Nyt jäämmekin pois syksyllä kehistä hetkeksi, sillä mielestäni Allin on aivan turha kesken kasvuisena rimppanana hilpattaa Vienon ja Ellan perässä
Rotumääritelmä on esimerkiksi tiibetinmastiffeilla joskus täysin kateissa, suomalainen, se alkukantainen tyyppi on hävinnyt, ja koirat ovat lähinnä lapinkoira-howawart linjalla.. Siksi odotan todella veteraani vuoden alkamista Chi-gin kanssa, koska se on sitä aitoa vanhaa linjaa, joka on suomeen tuotu 1986.
Itse otan EH.n kiittäen ja kumartaen vastaan, H.ta ei olla vielä saatu, mutta sitä odotellessa

Tuntuu siltä, että valioidutaan helposti nimenomaan näissä meidän ´pienissä´ roduissa (rek.määrä, elossa olevien määrä) kun taasen esim. kääpiökoirissa (nyt puhun coton de tulear-rodusta) ei ole mitenkään helppoa saada sertejä, sen kummemmin kuin edes eri:iäkään. Koiramäärät näyttelyissä ovat isot, 20 koiraa on ihan nykypäivää ja siitä joukosta on tuomarinkin (väitän) helpompi "poimia jyvät akanoista" kun on vertailua muiden kesken. Ehkä puhun "soopaa", mutta näin kuvittelisin. Siksipä sertin saaminen KV tai kaikkien rotujen, taikka ryhmiksissä ei kyllä taasen minun mielestäni ole yhtään sen arvokkaampi. Olisiko amerikkalainen systeemi, että koiria on oltava tietty määrä, jotta voidaan serti (siellä puhutaan major-pisteistä) jakaa? Tietty, sitten tehdään kiusaa eli jätetään koira "vahingossa" häkkiin (hups myöhästyin kehästä!) - mutta näinhän meilläkin on, että koiria kisaa, joille ei mm. serteistä ole yhtään mitään hyötyä valioitumista ajatellen. Vara-serti on mun mielestä aivan turha juttu. Vara-cacibin kohdalla on se etu, että jos cacibin saaneen koiran INT valio titteli on jo käsitelty, ´vaihtuu´ vara-cacib varsinaiseksi. Mutta, vara-serti; mitä siitä tulee joskus....

En jaksa uskoa, että sertin saamisen "porkkanana" voisi olla 1 serti KV näyttelystä; väitän että se on tuomari ja näillä bensan hinnoilla myös näyttelypaikka mikä vetää. Eikä erkkarikaan olisi varmaan yhtään hullumpi serti-porkkana? Mutta, niitä on vain kerran vuodessa.......... ja rajoittaa (kuten meillä tänä vuonna on häät) esim. ajankohdan taikka paikkakunnan takia.

Noista Ullan mainitsemista hammasjutuista olen samaa mieltä ja yleensäkin, että jos 2 koiralla on sama "vika", niin kyllä paremman rakenteen omaava koira tulisi olla se #1!! Ei oes paimenna hampaillaan eikä pigmenteillään!?! Rakenne ja sen myötä liikkeet ovat kyllä VARSINKIN paimenkoiralla tärkeät muistaa arvostelukriteereissä.

Me myöskin Lolan kanssa odotamme, että turkki kasvaisi. Meni tämä kevät nyt "tynkäturkkien" kerhossa...