Kuten useimmat tietävät, meillä on kolmen rodun edustus: vanhis, coton de tulear ja englanninbulldoggi. Jokaisella rodulla on omat "tyyppiviat" ja -sairaudet ja niiden eteen tehdään töitä sekä valistusta. Nyt ollaan 2000-luvulla, on tullut geenitestaukset, DNA-testit, verikokeita ja muita kokeita (kuulo, silmät, lonkat, kyynärät, sydänkuuntelu, ruokatorven koon arviointi, polvitarkastus jne) meidän koiraihmisten avuksi ja joskus varmaankin myös harmiksi. Eihän tulos joko sairaasta koirasta taikka sairauden kantajasta ole kenellekään ilouutinen, eihän.
Ollaan sitä mieltä, että koiranpentujen hinta on noussut paljon eurojen tulon myötä - kyllä, mutta niin ovat myös muut maksut ja sitten nämä (nyt pääsen asiaan) uudet mahdollisuudet sairauksien ennaltaehkäisyn ja toteamisen saralla. Aiheen otsikolla haluaisin herättää keskustelua miten tärkeänä pidämme näitä testejä ja kokeita. On jo roduissa pentuvälitysehtoja, joissa vaaditaan mm. vanhempien DNA-testaus päästäkseen ko rodun pentuvälitykseen. On PEVISA-ehdot ja suositukset.

Valitettavasti täällä "periferian takana" ei ole ihan helppo jokaiseen tutkimukseen mennä; tämä BAER-testi; kuka osaisi kertoa siitä mitenkä se tehdään ja missä niitä tehdään?
Paljonko tulee maksamaan kaikkien testien jälkeen koiranpentueen alulle pano? Voidaanko NYT puhua jalostamisesta, kun voi ennalta otattaa testejä useamman sairausgeenin löytämiseksi? Voidaan otattaa monia testejä, tehdä monia kokeita ja näillä voidaan todentaa joko terveys taikka (se pahin) sairaus, kantajuuskin eräiden sairauksien kohdalla. Mikä painoarvo koiranpennun myymisessä näillä testeillä on? Ovatko ihmiset valmiita MYÖS maksamaan siitä, että pentueen vanhemmat ovat enempi testattuja kuin keskivertopentueen? Millä määrittää pentueen hintataso, pysyykö se ennallaan vai nostaako se arvoa?
Kuinka paljon testaus voisi vaikuttaa Kuluttajasuojalaissa, jos tulee riita-asia?

Herättelen mietintää... itse olen pohtinut näitä asioita toisen rodun kohdalla ja meillä oli aikas hyvä keskustelu netissä ja oispa mukava keskustella ilman sarvia ja hampaita myös meidän rodun parissa.

mamaB

Niin, milloin testejä tehdään liikaa ja milloin ne ovat äärimmäisen tärkeitä rodulle.. Mikäli kaikkeen kehitetään testit voidaan koiran kasvatus unohtaa, sillä täysin tervettä yksilöä tuskin löytyy ja kukapa haluaisi sairaita koiria kasvattaa. Ennen kaikkia testejä sisäsiitos tulisi kieltää kokonaan ja jo tämän avulla säästyisimme usealta perinnölliseltä sairaudelta.

Kivuliaissa sairauksissa on todella toivottavaa, että geenitestit saadaan nopeasti ja onneksi osaan sairauksista testit ovat jo olemassa. Milloin taas koiran kanssa juostaa testeissä ja tutkimuksissa vain että omistaja saisi sulan hattuunsa? Kuka on testannut eniten on paras omistaja ja vastuullisin kasvattaja? Ihan näin musta valkoista tämäkään ei ole ja ihmisiä ei voi luokitella huonoiksi omistajiksi tai kasvattajiksi, vaikka nämä eivät tuhansia euroja jokaisen koiran joka tutkimukseen laita. Jokainen tehköön tutkimus päätöksensä itse ja se vapaus hänelle suotakoon.
Minä tutkin koirani heti, kun epäilen sillä olevan jotain todellista vikaa ja jos näen sillä kipuja tai koirani lähisuvussa on todettu perinnöllisiä sairauksia, jotka selviävät tutkimuksissa. Muuten käymme eläinlääkärissä, vain kun tarvetta on. Välillä tuntuu, että pitäisikö viedä nyt nuo koirat kuulo, polvi, silmä, sydän jne. tutkimuksiin ja tehdä niistä joka vuotisia rutiineja, kuten trendi tuntuu olevan, mutta olen päättänyt, että harrastan mielummin koirieni kanssa kaikkea mukavaa ja vietän hyvän loman perheeni kanssa ja maksan laskut pois. Jos minulla ei olisi muuta elämää ja rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, niin voisihan sitä harrastaa koiran testausta ja tutkimista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastustan testejä, päinvastoin. On hienoa, että koiriemme eteen tehdään arvokasta työtä ja sairaat koirat testataan ja niiden lähisuku myös. Ja kasvattajana toivoisin tietysti, että jokainen kasvattini vietäisiin edes niihin "pakollisiin" tutkimuksiin.

Vien koirani BAER-testii, jos saan tietooni tai epäilen yhdenkin kasvattini olevan kuuro, tai niiden vanhemmat, sisarukset tms. todetaan kuuroksi. Ystäväni on kasvattanyt 30-vuotta rotua, jossa kuuroja pentuja syntyy kovin moneen pentueeseen, mutta mikään testi ei ole tätä kuuroutta perinnölliseksi todistanut. Kuuron pennun pystyy myös tunnistamaan erittäin hyvin ilman testiä. Toki nämä kuulotestit auttavat löytämään toispuoliset kuurot ja hyvä edes niin.
BAER-testissä (brain stem auditory evoked response) koira nukutetaan ja sille johdetaan naksutusääntä korviin, että voidaan elektrodien avulla tutkia aivojen sähköistä ärsykettä. Tuohon liittyy tietysti paljon enemmän, mutta näin pääpiirteittäin toimitaan.

Tieto lisää tuskaa, mutta miksi testailla jos ei ole mitään syytä epäillä..
Mulla ei ainakaan henk.koht ole rahaa, eikä kiinnostusta työntää kaikenmaailman testeihin satoja euroja.. Riittää, että tiedän lonkat ja kyynäreet ja silmiä tarkkaillaan vuosittain jo ihan mielenkiinnosta MRD1:n takia.. Allergioita ei olla testailtu vielä, koska eläinlääkäreiden mielestä ovat vaan suuntaa antavia ja turhaa rahanmenoa, toki jos sopivaa ruokavaliota ei olisi näin pian löytynyt niin sitten oltaisiin testailtu..
Justus testattiin linssiluksaation varalta, koska geeni on löytynyt hiljattain ja kaikki on yllättänyt kantajien määrä.. Justus oli puhdas
En edes haaveile kasvattajana olemisesta, joten pennun ottajan kannata tuollaiset 'turhat' testailut herättävät vaan epäluuloja rotua kohtaan, kuinka sairaita ne nyt ovat kun niin paljon testaillaan sitä tätä ja tota..
Ja itse otsikon kysymykseen, tulevaisuuden trendi

Kävimme tänään ell:llä monen eri asian takia (tiineysultra, vasta-ainetesti, ultra kystan takia) ja keskustelimme ell:n kanssa näistä vapaaehtoisista testiasioista ja vaatimuksista mm. rotujärjestöjen taholta testauksiin. Totesimme yhteistuumin saman kuin Niinakin, että jossakin se raja on oltava eli TOTTAKAI testataan, jos aihetta ilmenee, on kliinisiä oireita, koira on sairas, sen sisaruksissa/vanhemmissa/jälkeläisissä on ilmennyt vakava uhka jonkun perinnöllisen/muun sairauden suhteen. Jos on löydetty geenitekijä jonkun sairauden suhteen, niin miettisin asian kyllä (testasin esim. cotonnarttumme 2009 CMR geenin suhteen, koska aikomus oli käyttää kantajaa jalostukseen; joo ja omamme oli terve geeneiltään) ja JOS olisi geenitutkimus esim. lonkka- ja luustovikojen suhteen = tod.näk. testauttaisin koirani. Mutta, kun ei ole...

Tänään vein oman korteni kekoon ja Manun verinäyte otettiin H.Lohen tutkimusta varten. Samalla kun kerran rabiesvasta-ainetestiä varten otettiin putkeen, niin siinä menee yks putki samoilla "sotkuilla" tähän asiaan.
Meillä ei Musti & Mirri liike ole listalla, jotka testaavat - olisin vienyt omani loputkin. Viimeksi kun täälläkin oli mahdollisuus, päivä täyttyi ensimmäisen tunnin aikana....

Minullakaan ei ole liikaa rahaa, laskut pitää maksaa ja hemmetti sentään, syötäväkin on? Helppoa ei oo olla kasvattaja enää nykypäivänä......

Minä olen kans samoilla linjoilla, että testataan jos on aihetta epäillä. Toki esim. tuo näytteen antaminen H. Lohen tutkimukseen on koko rodon etua ajava asia, ja Morriskin aikoo vertansa antaa testiin seuraavalla lääkäri reissulla, Manta on jo "luovuttanut". Minusta nuo "pakolliset" pevisa tutkimukset riittää silloin kun koira on perusterve, ei oireile niin, että on aihetta epäillä jonkin olevan vinossa, eikä lähisuvussa ilmene vakavia sairauksia. Meillä Manta on testattua kilpirauhasen osalta (terve) Morriskin tultaneen testaamaan (kasvattajan toivomus), mutta en nää mielekkäänä kaikkien mahdollisten testien tekmistä vaan tekemisen ilosta. Itse testaan sitten, kun siihen on perustetta, meilläkin mieluummin käytetään tuo raha vaikkapa harrastuksiin.

maria

Pyrkimys omalta kohdalta on myös saada H.Lohen tutkimuspankkiin niin monelta kuin mahdollista ne verinäytteet, vahinko että M & M on heti täynnä. Meidän ell ei ottanut montaa euroa tästä ja kivuttomastihan se menee kun on otettava muutenkin sitä verta. Dna-tutkimukset olisi mielenkiintoiset teettää, ne maksaa noin 40-50e/koira (+ell-kulut) , joten aika iso summa on kyseessä jos kaikki vie. Pyrkimys kyllä olisi saada Pandora, koska täyttää jo 10-vee tänä vuonna ja sitten näitä omia ripotellen. Bulle, coton, loput lampurit omat ja sijoituksessa olevat.

Juu, ja Panskulta on kans otettu joitakin vuosia sitten kilpparikokeet ja ne olivat normaalit. Kokeisiin päädyimme koska tytteli oli vetämätön, iho kuiva ja karva katkeili; no sitten kävi ilmi, että kyseessä on tämä toinen vaiva eli Panskulla tulee kystia munasarjoihin ja tekee sille tavallaan kiiman oireita ja varsinkin tuoksun + valeraskauden. Epäilen myös että kipuja, koska ainakin ihmisillä se on kivulias vaiva.

Ois tosi hienoa, jos kaikki lammaskoirat (suomalaiset) saataisiin sinne Lohen tutkimuspankkiin verinäyttein.

Meidän neljä koiraa ovat menossa antamaan verinäytteen H. Lohen tutkimuksiin. Harmittaa, että Kustun ja Sallan näytteet jäivät ottamatta, mutta ajattelin, että otan sitten rokotusten yhteydessä, mutta niin vain kävi, että molemmat "terveet" koirat lähtivät niin yllättäen, ettei siinä paljon verinäytteitä miettinyt.

Tutkimukset ovat hyvä asia ja kuten sanoin jo aiemmin, että jos ja kun aihetta löytyy menemme tietysti tutkimuksiin, mutta ihan huvikseen en niissä käy, kun se olisi loputonta, sillä aina löytyy uusia testejä minne pitäisi mennä, jos sille tielle lähtee.
Suomessa on tiedossa vain yksi kilpparisairas lammaskoirakoira ja useampi on kuitenkin viime vuosina tutkittu, eli hyvä niin !